D-vitamiini: saantisuositukset, puutoksen oireet ja sopivan lisän valinta

D-vitamiinin saantisuositus lapsille, aikuisille ja ikääntyville

Ruokaviraston D-vitamiinisivun mukaan lasten ja aikuisten suositeltava kokonaissaanti on 10 µg päivässä. Suurempi yleinen saantisuositus alkaa 75 vuoden iässä, ei automaattisesti 60-vuotiaana.

Vähäinen ulkoilu, peittävä pukeutuminen ja tumma iho ovat syitä tarkistaa saanti erityisesti silloin, kun ruokavaliossa on vähän D-vitamiinin lähteitä. Ruokavirasto suosittelee näissä tilanteissa 10–20 µg:n lisää päivässä; ruokavalion ja vähäisen ulkoilun yhdistelmä voi edellyttää ympärivuotista käyttöä.

• Vauvat: lisä aloitetaan kahden viikon iässä. Täysimetetylle tai alle 500 ml korviketta tai vieroitusvalmistetta päivässä saavalle suositellaan 10 µg päivässä ympäri vuoden. Määrällä 500–800 ml lisä on 6 µg ja yli 800 ml:n määrällä 2 µg. D-vitaminoidut lastenvellit ja -puurot lasketaan mukaan määrään; varmista annostelu neuvolasta.
• Yksivuotiaat: D-vitamiinilisää 10 µg päivässä ympäri vuoden.
• 2–17-vuotiaat: D-vitamiinilisää 7,5 µg päivässä ympäri vuoden. Valitse valmiste, jolla suositeltu annos voidaan toteuttaa käyttöohjeen mukaisesti.
• 18–74-vuotiaat: 10 µg:n lisä päivässä loka–maaliskuussa, jos saanti ruokavaliosta on vähäistä. Lisä ei ole automaattisesti tarpeen kaikille aikuisille.
• 75 vuotta täyttäneet: kokonaissaannin suositus on 20 µg päivässä ja lisän käyttösuositus 20 µg ympäri vuoden. Ruokaviraston mukaan 10 µg:n lisä voi riittää, jos D-vitaminoituja tuotteita, rasvalevitteitä ja kalaa käytetään säännöllisesti ja paljon.
• Raskaus ja imetys: D-vitamiinilisää 10 µg päivässä ympäri vuoden.

D-vitamiinin puutos: mitä oireista voi päätellä?

Puutoksen taustalla voi olla riittämätön auringonvalo, niukka ruokavalio tai aineenvaihduntahäiriö. Riskiä kannattaa arvioida saannin ja elämäntilanteen perusteella, ei päätellä pelkästä yksittäisestä oireesta.

Toimitetut lähteet kuvaavat puutoksen selkeiksi seurauksiksi lapsilla riisitaudin ja aikuisilla osteomalasian eli luun pehmenemisen. Ne eivät anna kattavaa luetteloa lievän puutoksen tyypillisistä oireista, joten esimerkiksi väsymystä ei tämän aineiston perusteella voi nimetä D-vitamiinin puutokseksi.

Jos oireet jatkuvat tai puutos epäilyttää, pyydä terveydenhuollosta arvio sen sijaan, että nostaisit annosta omin päin. Lisän käyttämättä jättäminen ei yksin tarkoita puutosta, jos saanti muista lähteistä on riittävä.

D-vitamiinin lähteet: ruoka, aurinko ja kalsiumin merkitys

Terveyskirjaston mukaan hyviä ruokalähteitä ovat kala, vitaminoidut maitovalmisteet ja ravintorasvat, kananmuna sekä kantarelli ja suppilovahvero. Myös täydennetyt kasvipohjaiset valmisteet voivat kuulua saannin turvaamiseen. Tarkista täydennys pakkausmerkinnästä: tuoteryhmän nimi ei kerro vitamiinimäärää.

Ruokaviraston mukaan D-vitamiinia muodostuu iholla auringonvalon vaikutuksesta maaliskuun ja lokakuun välillä, eniten kesällä. Talvella saanti nojaa ruokaan ja tarvittaessa lisään; kesäinen ulkoilu ei poista kaikkien ryhmien ympärivuotisia lisäsuosituksia.

D-vitamiini on luustolle välttämätön. Futuran tuotesivu kuvaa sen edistävän kalsiumin ja fosforin normaalia imeytymistä ja hyväksikäyttöä. Tämä ei kuitenkaan osoita yhdistelmävalmistetta pelkkää D-vitamiinilisää paremmaksi tai sitä, että tarvitset myös kalsiumlisää.

Aineistossa ei ole ruokalähteiden annoskohtaisia pitoisuuksia, joten siitä ei voi laskea esimerkiksi yhden kala-aterian kattamaa osuutta päivittäisestä tarpeesta.

D-vitamiinin viitearvot: mitä verikoe kertoo?

Veren 25(OH)D-pitoisuus kuvaa D-vitamiinin saantia ihon kautta ja ravinnosta. Ruokavirasto pitää yli 50 nmol/l:n pitoisuutta terveyden kannalta riittävänä. nmol/l on veripitoisuuden yksikkö, eikä sitä voi verrata suoraan tabletin mikrogrammamäärään.

Toimitettu aineisto ei anna kattavaa ohjetta siitä, kenelle mittaus tarvitaan tai miten tuloksen perusteella valitaan annos. Myöskään sairauskohtaisia tavoitearvoja ei voi vahvistaa näistä katkelmista. Jos sinulla on oireita, todettu puutos tai sairaus, joka vaikuttaa annosteluun, sovi tutkimuksen ja hoidon tarpeesta terveydenhuollossa.